Mökkireissun ruokapulma

Kesä lähestyy ja samalla mökkireissut kaveriporukalla. Me menimme ottamaan varaslähdön, vaikka nietokset olivat korkeat ja vietimme seitsemällä hengellä viikonlopun yhdessä. Koska ruokien loppuminen on nolo paikka niiden hankinnasta vastaavalle, minkään ei haluta loppuvan kesken. Silloin kaikkea hankitaan niin, että varmasti riittää. Tässä oli meidän saldomme kotiinlähdön hetkellä.

Tuttu tunne? Tuolla määrällä olisimme voineet kahden yön sijaan viettää mökillä kolme yötä. Kyllähän se niin yleensä on, että ruokaa ostetaan tai valmistetaan liikaa, ei koskaan liian vähän. Tähän on ihan pätevät syyt, mutta kun niitä hetken miettii, asia alkaakin näyttää toisenlaiselta.

Mikään ajatushan ei ole niin kamala kuin huomata lauantai-iltana juuri ennen saunaa, että ruuat loppuvat kesken ja illalla joudutaan syömään aamupalatkin pois. Aamun herätys ei ole niitä parhaita, kun nälkäisenä täytyy siivota ja pakata. Tien päällä ensimmäinen kohde olisikin lähin Hese.

Ruoka ei saa loppua, mutta miksi sitä on niin tolkuttoman paljon liikaa? Kuvitellaan, että olet ostamassa mökkireissulle vaikkapa karkkia, hodareita, aamupala-aineksia, salaattia ja jogurttia. Karkkia ostaessa mietin, että meitä on seitsemän, tämän täytyy riittää meille kaikille. Otetaan vähän extraa, että varmasti riittää. Sitten ostetaan hodareita. Koska meitä on seitsemän, eikä kukaan saa jäädä nälkäiseksi, ostetaan yhdeksälle, että varmasti riittää. Sitten seuraava ja seuraava, kaikkia vähän enemmän, ettei lopu. Mitä tästä seuraa? Mikään ei tosiaan lopu kesken, vaan jokaista laatua on liian paljon. Koska ostimme ruokaa kahden yön tarpeita varten, hajonta kasvaa entisestään, joten ylimääräisen ruuan määrä kasvaa entisestään. Tavallisesti maistuvimmat ruoka-aineet tekevät kauppansa, mutta vähemmän maistuvat (mökkireissulla usein hedelmät) jäävät yli.

Mitä sitten voisi tehdä? Jättää ”varmuuden vuoksi”-vara pois ja mieluummin pyöristää vähän alle. Kaikki ruoka on hyvää, joten voisimme mainiosti ottaa riskin, että jokin loppuu, sillä jotain muuta on aina liikaa. Näin kokonaismäärät pysyisivät kohtuullisina.

No, ylijääneet eivät tietenkään menneet roskiin, vaan jaoimme ne solidaarisesti keskenämme käyttäen ”Kuka näitä voi ottaa??”-jakometodia. Sehän ei vielä ratkaissut ongelmaa, vaan vasta siirsi sen koteihin, joihin syntyi painetta saada ruuat käytettyä nopeaan tahtiin. Onneksi oma jääkaappini oli tyhjä, joten ruuat menivät heti käyttöön!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun

Pin It on Pinterest